keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ulkona ei enää sada

Aika kuluu
Elämä jatkuu jatkuu jatkuu
Koko ajan enemmän
Hivuttaudun
Ulos
Kohti ihmistä
Koko ajan enemmän
Kohtaan itseni
Ja muut

Ja onni
Ei ehkä olekaan sisällä
Vaan ulkona
Yhdessä
Käsivarsilla
Naurussa
Ja katseessa
Sanoissa?

Tänään hymyilen. Kaikille. Koko ajan. Lupaan.

Tänään olen rehellinen. Ihmiselle.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

tunne elämästä

tunnen elämän
niin vahvasti
tunnen sen henkitorvessani
jota sattuu
tunnen sen kädessäni
jota polttaa
se on kosteassa ilmassa
ja sen hyönteisissä

tunnen elämän
tässä ja nyt
hautakivissä
hetken ihmisissä
kaupungin soidessa

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Väsyneen ihmisen väsyneet kirjaimet, olkaa hyvät.

ylpeyden kohde kaikille
paitsi niille, joilla olisi eniten ollut väliä
mutta myöhäistä kai olisi ollut muutenkin
entistä ei voi muuttaa
täytyy niellä katkeruus
elää tässä ja nyt
olla onnelinen niistä jotka arvostavat

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Menneisyys toistaa itseään uudessa valossa. Kaikki on hehkuvampaa, mutta petollista. Sama kysymys nousee esiin kerta toisensa jälkeen. Tyttö on kai aika ihmeellinen. Mutta petollinen.
"Kyllä minuun voi luottaa!" sanoo hän.
Mutta luottamus ei ehkä ole sama asia hänelle kuin muille.

Dramatisoin. Kuvittelen. Luulen ehkä liikoja.

Tyttö nauraa. Tyttö tanssii. Tyttö laulaa.
Tyttö on liian kaunis sisältä.
Vähän myös ulkoa.
Tyttö pelkää liikaa.
Älä koskaan luota pelkoon. Älä koskaan luota tyttöön, joka pelkää.

torstai 6. kesäkuuta 2013

väsymyshymy

kynsilakka hajoilee
hymy rakoilee

kävin kolmessa kaupassa etsimässä kynsilakanpoistoainetta
kaikissa se oli loppu
ostin suklaata
jos ei saa kynsiä korjattua niin koitetaan edes se hymy

tiistai 4. kesäkuuta 2013

neurotyypillinen yhteiskunta. tiedätkö sinä, mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että me olemme samanlaisia.
Sinä ja minä.
Normaaleja.

Vai olemmeko?

tähän ei vaan ole otsikkoa

Naapurin aidat kaatuilevat
Tilalle on rakennettu heti uudet
Yön mysteeri roikkuu ilmassa

Ei voi olla paikallaan
Ei saa jähmettyä
On pakko lähteä
Aina lähteä
Vaikka se sattuu
Rikkoo minut palasiksi

Turvallisuus ja lämpö tekevät onnellisiksi
Mutta onnellisuus on minulle vain unelma
Unelman takana realisti puhuu kirjakielellä järkeä

Minä olen seikkailija
Minä olen taiteilija
Minä olen unelma

Identiteetti on tässä ja nyt
Identiteetti on Kiinassa
Identiteetti on kuussa

Vain minä itse voin juosta itseni perässä

Minä olen kaikki
Minä en ole mitään

Salaa toivoisin, että kaikki olisi toisin.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Päivä ennen kesää

Hiireni hihittää.
Lintu hymyilee.
Aurinko katsoo silmiin.

Nämä kolme nimesin.

Minä vaan olen
Ikuinen itseni
Kaikki tässä maailmassa
Ja samalla myös pienin

Oli päivä ennen kesää
Sisälsi paljon kaikkea
Kesä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu
Hymyni ei koskaan sammu
Vaikka onkin kuuma

Tahtoisin jähmettyä
Ja vaan olla
Ikuisesti paikallaan
Mutta se ei sopisi minulle

Minun täytyy lentää
Minun täytyy tanssia
Minun täytyy nauraa

Ja olla loputtomasti onnellinen
Ja surullinen
Ja kaikkea siltä väliltä

On turvallisempaa lähteä kuin jäädä



Se ei ehkä silti tarkoita, ettenkö palaisi.