Tässä ja nyt

Ihmisen elämässä tulee niitä hetkiä, kun voisi säveltää laulun. Tässä ja nyt. Sinisen taivaan alla. Kirkkaan kuun loisteessa. Siitä laulusta tulisi varmaan kliseinen. Kuten tästä tekstistä. Mutta olisiko sillä mitään väliä? Kliseet ovat elämää ja kaikki luominen, myös klisee, on taidetta.

Nämä ovat hetkiä, jotka tahtoo muistaa.

En osaa olla vihainen

Olen kaiketi huono selviytyjä.
Mielummin luovun rahasta, kuin pidän puoleni.
Herkät ihmiset eivät pärjää.

Näin se kai sitten on.

Muistettakoon tämä aina

Täytyy jatkuvasti muistuttaa,

katso kauemmaksi.

Tämä pätee kaikkeen.

Koska kaikkeen voi rutinoitua. Jopa ihmisiin.

Ei saa jäädä jumiin. Täytyy laajentaa koko ajan. Laajentaa visioita.

Ajan jälkeen ne menevät usein umpeen. Sitten ne täytyy avata uudestaan. Se on noidankehä.

Tänään opettelen olemaan taas yksin,

koska se on hyödyllinen taito osata.

Jos ei ajattele, ei voi tehdä muutosta.

Jos ei tee muutosta, ei voi tuntea.

Jos ei tunne, ei voi luoda.

Jää vain kopio ihmisestä.

Muistettakoon tämä aina.