Kirkkaiden tähtien puutarhassa,
pitää Kuu pilkkanaan.
Valaisee liian kovaa.
Puhallan pölyt pois vanhoista tulitikuista.
Yritän ja yritän
pitää yllä valoa
koko ajan peläten,
että takanani yksi putoaa.
Tulitikkutyttö katsoi tuleen
ja näki pelkkää hyvää.
Uskossa on hyvä elää.
Jos osaa olla sokea.
Kaikki alkaa aina asteikosta
Korkeat äänet soivat joskus kirkkaina
Ehkä
Lupaus
Joka kerta kauniimmin
Kirkkaammin
Helpommin
Alanko väsyä?
Takanani on joku
Kuulin ääniä
Sydän hakkaa ja kävelytahti kiihtyy
Turvassa on harvoin
Mutta suojamuuri pysyy
Ehkä
Olen huolissani, koska näen pelkoa
On liian vaikea ymmärtää
Ihmisten toisiaan
On liian helppo nähdä
Väärät asiat
