On sangen kummallista, miten hetkessä voi kaikki muuttua. Ilman mitään näkyvää syytä on kaikki ihan erilaista.
Teinkö jotain? Sanoinko jotain?
Rehellisyys on hävinnyt. On enää kova yritys ja teennäiset sanat.
En tiedä pitäisikö vituttaa vai olla surullinen.
En oikeastaan tiedä mistään mitään. Olen vaan täällä yksin ja koitan jaksaa kaikki sadat asiat, jotka kuormittavat päätäni jatkuvalla menolla.
Juuri nyt on elämässäni aiva liikaa sisältöä. Säästäkää minut. En enää jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti