Tai punakeltaista?
Tai entä jos kahvi olisi vaaleansinistä?
Maailmassa on paljon ratkaisemattomia arvoituksia."
Näin sanoi hän ja minä nauroin. Uusi hassu ystäväni, joka on piristänyt viime päiviäni viesteillään.
"Mutta ehkä vaaleansininen kahvi olisi hyvää, jos siihen lisäisi vaaleanpunaista sokeria?"
Kovasti mietin hänelle nimeä. Kaikki nimiajatukseni ovat omituisia ja monimutkaisia.
"Yksinkertainen on kaunista."
Tämänkin hän minulle sanoi. Siksi mietin yksinkertaista nimeä. Mutta voi miten vaikeaa tämä on! Kuvata ihmistä yhdellä sanalla!
Tämänkin hän minulle sanoi. Siksi mietin yksinkertaista nimeä. Mutta voi miten vaikeaa tämä on! Kuvata ihmistä yhdellä sanalla!
Ehkä lähestyn toiselta suunnalta. Kuvailen ensin pitkästi. Noh.
Tämä ihminen hymyilee aina, kun näen hänet. Hänellä on värikkäitä vaatteita ja hyvin kirkkaat siniset silmät. Hän erottuu joukosta.
Hän puhuu paljon. Minä puhun takaisin. Hänelle on helppo puhua.
Hän tuntee itsensä itsetietoiseksi aina kun valittaa. Hän ei tahdo vaikuttaa valittajalta. Naurahtaa ja syyttää itseään. Mutta ei minua haittaa, vaikka hän vähän valittaisikin välillä.
Hän on aito. Hän ei esitä. Tästä pidän eniten.
Hän on ystävällinen ja ottaa muut huomioon.
Hän on ystävällinen ja ottaa muut huomioon.
Ja hän on haaveilija.
Aurinko. Olkoon se hänen nimensä.
(Tämä on täällä jo toisen kerran. Tämä biisi kuvastaa minulle toivoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti