Lehmänsilmillä voi kalastaa. Eikä vaan tietoa. Vaan ihan oikeita kaloja. Tämän opin tänään.
Hullu perhe minulla on. Niin hullu, että en enää edes ihmettele, miten minusta tuli tällainen. Isä vatkaa taikinaa. Ei leipää varten suinkaan, vaan kalastusta. Äiti meinasi hunajamarinoida juuri kastemadon. Suurempi veljeni herättää niin suurta huomiota siviilipalvelusleirillä, että tuntemattomat ihmiset juoruavat hänestä ulkomaillakin. Huokaisen.
Tuntematon haikeus kuiskuttelee minulle jo toista päivää.
Nimesin sen yksinäisyydeksi.
Vaikka on ihmisiä, niin niille pitää olla jotakin. Minä en juuri nyt jaksa olla mitään. Yksin on paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti