Shostakovichin pianokonsertto nro 2 muistuttaa ajoista, jolloin omistin itseni musiikille.
Barberin viulukonsertto muistuttaa unelmista, joita minulla oli viulun suhteen.
Ehkä minusta ei tule koskaan muusikkoa. Olisin ehkä vaan onneton. Mutta toisaalta, kun näitä teoksia kuuntelee, ei voi olla ajattelematta.
Mahdollisuus on olemassa.
Olen tänään onnellinen. Niin onnellinen. Pitkästä aikaa eivät kaikki maailman huolet työnnä minua alas. Kahden kuukauden kriisini on ohi.
Tänään olen onnellinen. Ja laiska. Ah niin laiska. Voi vaan lukea. Ja kuunnella musiikkia. Ja kellua.
En ehkä olekaan paha ihminen. Olen ehkä aika rohkea. Kaikki sujuu hyvin, jos vaan uskaltaa olla rohkea. Kaikki sujuu hyvin. Elämä on aika ihanaa.
Ja vatsani pohjassa on perhosia. Olen ihastunut elämään.
http://www.youtube.com/watch?v=lTSr2oz15Xk (+toinen ja kolmas osa)
http://www.youtube.com/watch?v=M6PtRxd1SqM (+toinen ja kolmas osa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti